lauantai 2. helmikuuta 2013

It's just that when you want..no need people to be there for you. They're like million miles away.


Kukkuu.
Taas sitä ollaan tässä. Kirjotan pitkän jutun ja erase laulaa. 
En muista millon viimeks oisin ollu tyyliin koko viikon himassa.
Migi ja Anton kävi sumpilla yks päivä ja pidettiin kivaa. 
Ei ne elämän pienet asiat, vaan ne isot. En oo vähään aikaan kuullu mitään, mikä ois enemmän totta.   
Kaverit ja ystävät on eri asia, halus sitä myöntää tai ei. Mä myönnän.
Reenaaminen pitää mut hengissä. Eilen ja toissapäivänä. Vielä yks rääkki pitäs tehdä tälle viikolle.
Tän viikon ilonpilkahdus oli se, kun koulutusalajohtaja kiitteli mun poweria ja käski jatkaa samaan malliin. Vaikka kävin tekemässä valituksen yhdestä opettajasta, joka pilkkas mua luokan edessä. Itsevarmoja ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä harvoin otetaan tosissaan näissä jutuissa, joten olin ihan superhyperilonen ja tyytyväinen, ettei asiaa vaan pyyhkästä maton alle, vaan siitä tulee seuraamuksia. Iso käsi siis siihen suuntaan.
Kun kävelee viikon kaheksantoista neliön kämppää ympäri, kerkee suorittaan paljon itsetutkistelua.
Olisin halunnu Stadiin motoristimessuille.
Nyt taidan käydä haukkaamassa happea, heh.
Kiitoshei.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti