keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

KASARI ELÄÄ.

Mjau. Viime päivinä on vähän reenailtu paikat hajalle ja lyöty päätä seinään - tässä olotilassa pyrin yleensä välttelemään jopa omaa blogiani :-D Välillä tää arki ja kaikki muukin tulee niin vastaan ettei meinaa pää kestää. Mutta se siitä.

Tänään kävin Paavon kanssa safkaamassa Dinerissa ja Jaakon kanssa kattomassa vihdoin sen 'vuonna 85'. Oli kyllä snadi pettymys siihen teatteriin verrattuna. Budjetti ei oo ollu ihan riittävä ja tamperelaisen ( en puhu itsestäni ) näkökulmasta kuvauspaikoissa oli vähän toivomisen varaa. Mun silmään pisti lähinnä stailauksen vajavaisuus. Tai siis se, että päähenkilöt oli ihan överikasareita ja sitten taustahahmot on jääny ihan puolitiehen ja näyttää tavallisilta tallaajilta. Mua häirittee aina jos kokonaisuus ei oo paketissa.

Valituksesta viis, kasari elää. Kasari on parhautta. Ja Popeda ja Eput. Ja olkatoppaukset ja diskovalot. Elämää suurempaa on vaan takatukka ja sitä rataa. Jopa Reino Nordin oli siedettävä haha.

Kattomisen arvonen pätkä enivei ja iskee ehkä parhaiten niihin, ketkä ei oo nähny sitä teatterissa tai ei oo täältäpäin. Tai sit jos vaan diggaa sitä aikakausista parhainta. Sanon sen vielä kerran - kasari. Me likey.


Mites on, onks jengi käyny fiilisteleen Manserokkia teatterissa tai niissä elävissä kuvissa? :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti