torstai 20. kesäkuuta 2013

let 'em say were crazy / i don't care about that / put your hand in my hand baby / don't ever look back

Voi elämä.

En tiedä pitäskö mun itkee vai nauraa. Enkä tiedä mitä mun pitäs kirjottaa. Ja vielä vähemmän tiedän mitä mun pitäs ajatella. Mysteeri-Hanna taas liikenteessä, hehe.

Duunissa - se esimies josta joskus kerroin, on yrittäny ihan kympillä pokailla mua viime aikoina. Meitsi yrittää vältellä sitä tyylikkäästi ja duunikaverit hajoilee katketakseen. Huippua.



Me erottiin mun jätkäkaverin kanssa maanantaina. Loistava viikon alotus ja sillain. Toista kertaa jo. On-off suhteet kun nyt vaan on niin kivoja. Sarkasmi on kuulema ironian alhaisin muoto :-D Repikää siitä. No tää nyt ei ookaan niin yksinkertasta, koska tänään alettiin ajatteleen asioita sitten vähän uudelleen, eikä ainakaan tultu mihkään päätöksiin. Toisaalta, tää meidän juttu alko jo viime vuonna ja uskoteltiin itellemme vaikka kuinka kauan ettei seurustella ja ollaan silti oltu yli puol vuotta kimpassa. Miehet. Mitä ruttoa niiden kanssa pitää tehä että pysyy järjissään? Just asking.



Töissä ei skulaa, öö mikään. Siis myynnin suhteen. Oon ihan pulassa. Odottelen ihan tuli berberin alla paria sähköpostia.

Mun hieroja on ehkä maailman helmein. Se jutteli mun kanssa blogeista ja stylisteistä tänään ja sano et mun pitäs alkaa myymään shopping assistent-palveluja :-) Kuinka söpöä. Kaikenlisäks se on komee. Aika off-topic tää haha.



Mulla on kauheet korvatulehdukset päällä, oon reenannu kroppani väsyksiin, nukkunu minimaalisesti ja lyhyesti sanottuna tuntuu siltä, että mun aivot on imetty pillillä veks. Mutta ei se mitään, huomenna nokka kohti lakeuksia ja kotikotia. Mamin turviin.

Ei ollu kyllä mitään järkeä tässäkään postauksessa. Kunhan aattelin vähän selvittää teille. Mitä mun kameleille kuuluu?

Ja lopuks pitää onnitella rakasta Idaa ja Tatua, jotka sai tänään terveen pienen tyttövauvan 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti