tiistai 30. heinäkuuta 2013

and oh it's tough now 'cause love always, love always is unkind.

Mulla on sellanen olo et mua ois lyöty tuolilla naamaan. Ja monta kertaa. En ees tiedä mitä mun pitäs kirjottaa. Mutta täähän on mun blogi, joten kai voin vähän valasta tuntojani.

Mulla on ollu reilun seittemän kuukauden ajan onoff-suhde tähän jätkään. Eilen sitten lyötiin viimenen naula arkkuun. Ollaan erottu ja palattu yhteen niin monta kertaa, että alkaa voimat loppumaan. Nyt se on sitten finito. Tuntuu tyhjältä. 

Toisaalta oon oppinu, että koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan" niin kliseistä kun se onkaan. Naurettiin aikoinaan mun kaverin kanssa, että ehkä Jaakko on vaan mun elämän Mr. Big. Mikään ei mee niinkun mä haluaisin tai en saa niitä sanoja joita toivoisin, mutta silti palataan aina takasin yhteen. Koska ollaan parempia yhessä kun erikseen. Hehhhee. Ryökäleen Cheek.

Mun neljätoistavuotias pikkusisko oli niin söpö kun lähetti mulle fabossa tän kipaleen kuunneltavaks. Mitä sekään jostain ruton rakkauksista tietää, mutta silti kuuntelen tätä täällä repeatilla. 

Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niinkun mulle skidinä opetettiin. Joan Jett tietää miltä musta tuntuu.

"I wanna walk but I run back to you that's why I hate myself for loving you"

3 kommenttia:

  1. Mr.Big :) Ehkä se just tästä elämästä tekee mielenkiintosen elää, kun kaikki ei mee niinkuin elokuvissa. C'est la vie!

    VastaaPoista
  2. oho oon typottanu sen! :-D näinhän se on, tää mielenkiintosuus vaan joskus lyö vähän päin naamaa liian lujaa :-/

    VastaaPoista
  3. Ai oliko siinä kirjotusvirhe, en ees huomannu.. :DD Niinhän se lyö, naama ylös vaan ja kohti uusia pettymyksiä vai miten se meni?!

    VastaaPoista