torstai 8. elokuuta 2013

but sometimes i feel you're not deserving me.


And though there are times when I hate you 'cause I can't erase
The times that you hurt me and put tears on my face
And even now while I hate you it pains me to say
I know I'll be there at the end of the day


Eiks oo ihanan teinimäinen postauksen alotus? Vähän peilikuvaa, suttusta meikkiä ja rikkisoitetun kappaleen lyriikoita. Mutta musta tuntuu just tolta. Mua suututtaa, että joku jätkä pystyy vaikuttaan muhun. Mä oon aina ollu se kovapintanen mimmi, ketä ei kiinnosta vaikka ois sata jätkää jonossa. Oon aina pärjänny yksin. Koska ei oo ollu muita vaihtoehtoja.


Sen takia ei auta, että mulle sanotaan et pää pystyyn ja jatka elämääs. Mä oon ihan okei. En jaksa enään itkee, surra, toivoa - no yhtään mitään. Ja voisin helposti ns. jatkaa elämääni. Siks siinä ei varmaan ookaan mitään hohtoa. 

Oon myös yleensä aina tienny mitä haluan. Ja nyt joku jantteri tulee ja sotkee koko tän mun ruton systeemin. Haluaisin tehdä sille pienelle paskiaiselle ( anteeksi kielenkäyttöni, mutta kyseisten tunteideni kohde on täysin tietoinen asiasta ) kaikki maailman kostot ja toivotella hyvät loppuelämät. Mutta sitten se tulee kuitenkin ja sanoo jotain, mikä saa mut peruun mun aikeet. Mä en enää tiedä. Ja se saa mut sekasin.

Ääh, nyt loppuu tää nillitys. Hyppään suihkuun, pistän korot jalkaan ja meen moikkaan Masaa ja Iiroa jos kerkeen, ja sitten Idalle. Se osaa aina takoo järkee mun päähän :-) Oon selkeesti kattonu nyt liikaa Sinkkistä ja alkanu tunteelliseks. Pois se minusta. Haha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti