maanantai 30. syyskuuta 2013

vlog.

Tittitirii, about puolentoista tunnin unosilla ilosena uuteen viikkoon. Mun sydän hakkaa edelleen ton videoblogin jäljiltä, haha.  Ei, kyllä tää syke on kerinny tasaantuun tässä, kun piti tehä uus äsposti et saan uuden photobucketin ja kaikenlisäks ton videon lataus kestää pidempään kun nälkävuosi. Ikävä kyllä en saanu sitä tähän kuvan kanssa, mutta linkistä pääsee katteleen.

Oon kuvannu ton hienosti tolleen alhaalta päin, että mun leuka näyttää varmasti mahollisimman isolta, itkettää. Näytän ja kuulostan ( jankkaan "muttatota" näköjään joka toisessa lauseessa ) muutenkin vähän oudolta ja toi ikkuna heijastaa ihme varjoja ja näytän hiuksettomalta jajaja..kivaa itsekriittisyyttä taas. Olkaa te armollisia :-D Muisk!



sunnuntai 29. syyskuuta 2013

run for ur life

Mun talon viemäri haisee ihan kuolemalle. Sen sijaan et jäisin itkeen tänne lähen lenkille, woop woop. Pitäkää peukkuja et löydän Suolijärven reitille enkä eksy öisen Hervannan kaduille, haha. Cheers!


Toisaalta. Jos näytän yhtä psykolta kun tässä kuvassa kukaan ei ehkä uskalla lähtä mun perään?

boys will be boys

Helou. Eilen fiilisteltiin vähän vanhoja hyviä aikoja Jermon ja Toivon kanssa, oli huippua nähä poikia. Kamerallekin tallentu vähän kaikenmoista epämäärästä, mutta tässä muutama normaaliuden seulan läpäsevä kuvatus. 
Tänään kävin juomassa pikkaset kahvit ( höhö ) Idalla ja Pynsän ohi kulkiessa muistelin mun vanhaa kotia. Yhyy. 
Laters!



Toivon leffastarapose haha.




Se siitä normaaliudesta..Ja kyllä, mulla on liian lyhkänen hame näissä kuvissa mutten jaksanu alkaa rajaushommiin :-D


Ollaan kauheen söpöjä. 

lauantai 28. syyskuuta 2013

you want me down on earth but i am up in space


Heimoipöö. Superia että diggailitte mun kämpästä! Tässä ois vähän jotain randomräppäsyjä viime päiviltä. On ollu alihankintamessua, kokkailua, paperihommia, kavereita ja oon innostunu taas tästä bloggailusta jee. 

Oon myös miettiny otsatukan leikkausta jatai nenäkorun hankintaa. Kaikee sitä kuulee.


Oon alkanu taas lenkkeileen tälleen tärkeesti syksyn ja surkeiden kelien kunniaksi. Mut aijettä sitä fiilistä kun tossu nousee ihan entiseen malliin! Salille ois kova polte, mutta tarttee saada toi finanssipuoli vähän ilosempaan jiiriin ensteks. Oon kärsiny myös aikamoisista selän ja niskan kivuista, joten tartteis vissiin mennä morjesteleen lääkärisetää. Ei auta itku markkinoilla.


Tehtiin vähän pitsaa tossa ihan omin pikku kätösin yks päivä. Myönnetään, oli valmispohjat. Mutta hyvää tuli silti! Oikeesti oon vaan niin fiiliksissä siitä että mulla on uuni.


Sanoin Jaakolle että jos se ei lopeta valokuvissa perseilyä niin se päätyy tän näkösenä blogiin. Independentinä mun on luonnollisestikin toteutettava kyseinen uhkaus, haha. Käytiin myös ostaan sille uudet Wranglerin farkut tossa yks päivä ja mitäs kaikkea. Huippua että ollaan melkeen naapureita ja keretään jopa näkeen :----D

Tänään sain yöllisen yllätysvieraan. Toivo tuli sumpille parantaan maailmaa meitsin kans ja hitsiläinen, oli huikeeta. Nastaa, että vaikka näkee joitakin ihmisiä suhteellisen harvoin, niin silti voi olla niin samoilla taajuuksilla ja saada hyvää keskustelua aikaseks. Turun poika oli saapunu Manseen ja minnekäs muualle kun Herwoodiin. Tää paikka jos mikä yhdistää ihmisiä. Ja kyllä, Hervantavitsit on tullu jäädäkseen. Ne on kertakaikkiaan kuolematonta settiä.

Päivän raivokohtaukset on siis selätetty ja mieli on taas plusmerkin puolella. Taidankin alkaa huhuileen Masan perään. Katselkaamme.

torstai 26. syyskuuta 2013

welcome to my place

Kämppä ei oo mitenkään lopullisessa kunnossaan vielä, mutta tän näköstä täällä oli tupareissa ja ihan tälläkin hetkellä. Koitin ottaa räpsyjä vähän joka suunnasta, niin saa jonkinsorttista kokonaiskuvaa. 
Meitsi on ainakin fiilistelly lisääntynyttä tilaa ja puurtamisen lopputulosta. Kertokaa ihmeessä mitä te funtsitte. Eiks oo ihan makee luukku Herwoodiks? ;-)

Ja eikun kierrokselle. Jep, huikee kolmekuuskytä ympäri heh. Pyörryttää.




Värejä oli vähän vaikee välillä saada kohalleen yhyy. Ei oo toi valastus vielä ihan huippuluokkaa kaikkialla puhumattakaan loisteputlivaloista. Valmistautukaa tässä kohtaa shokkihoitoon..






Kuvaajaakin on vissiin alkanu vähän keinuttaa hehhe.





Mun maalaamaa taulua luultiin ihan "oikeaksi" tupareissa, haha ihana :-D




Sohva on hommattu ilmaseks tori.fin kautta, joten siitä johtuu tuo väritys, joka ei nyt ehkä muuten oo niin mua. Ihan kalliimmanpuoleinen sohvake silti ollu, joten ajaa mainiosti asiansa. Muuten sohvasta ois tullu vaaleenpunanen. Ois ollu sopivan härskin näköstä.



Kultainen seiskytluku. Kyllä oli jengillä meinaan värisilmää siihen aikaan aijettä.



Järjestys se olla pitää. 



Semmonen, kiitos käynnistä :-)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

seesaw swingin' with the boys in the school and your feet flyin' up in the air




the look: west: diy - benetton / hoodie: zoey m. / shirt: h&m / jeans: crocker mod pow 2nd skin / heels: bianco ( london ) / bag: esprit / fuzzy tail-thing: seppälä /

Kukkuu. Menin ja sammuin eilen sitten joskus seittemän pintaan ja heräsin yöllä puol neljän aikaan syömään kukkakaalisosetta, haha. Unihiekkaa vissiin riitti, kun olin sammunu vielä senkin jälkeen ja nunutellu mukavasti koulunalunkin ohi. Eikun kuteet niskaan ja kohti budjetointia, ihanaa touhua tällasessa maailmanlopun hedarissa ja olossa. En suostu tuleen kipeeks nyt!

Seliseli, mutta tän takia en siis julkassu eilen näitä asukuveja, vaikka puhuinkin tekeväni niin. Antakaa armoa laadulle, ilta oli jo pitkällä kun päästiin näitä räpsimään, joten oli tullu aikas pimee. 

Mikä tää salatalvi muuten on mikä nyt on tullu tässä parin viime päivän aikana? Hyvä kun voi ees pihalla kävellä ilman et peruukki lähtee lentoon ja tarttee sitten tulle viideks tunniks höyryävään kylpyyn että tokenee tosta kelistä. Voivoi. 

Huikatkaapas jotain morjensteluja tai vaikka kommentteja asusta tonne boksin puolelle, niin tiedän ettette oo talviunilla :-)

tiistai 24. syyskuuta 2013

just stop for a minute and smile.

Mjau. Herätys neljän tunnin päästä. Tässä vois jo melkeen pomppia riemusta, kun otetaan huomioon että huomenna ois koulukuvaus. Toisaalta ihan hyvä, että vielä vuosienkin päästä jengi voi muistella kuinka raffia aikaa se kauppis oli silmänalusista päätellen.

Asiasta askartelukauppaan. Meikkis lukitsi ittensä eilen fiksuna tyttönä pihalle. Se on varsin hulvaton idea ottaen huomioon, että tässä kyseisessä talossa on sähkölukot ja partsit ( ketään ei käy yöllä kessulla pihamaalla ), joten etpähän pääse vahingossakaan sisätiloihin lämmitteleen. Tulipahan öinen Hervanta tutuksi ja tätä rataa. Ei vaan ollu se käppäileminen niin mukavaa sen kymmenen kilsan juoksulenkin jälkeen.. Onneksi mun ritari otti ja lähti puntilta ennen puoltayötä, niin ei tarvinnu kuolla mihkään puskaan. 



Virallistettiin muuten meiän parisuhde nyt sitten oikeen lärvärissäkin. Pitäs ehkä kiljua ja itkee ja oksentaa vaaleenpunasia ykssarvisia :-D Ei, kyllä se neljäs kerta toden sanoo. Asiat kannattaa harkita kunnolla. Meillä meni se kymmenisen kuukautta, hekoheko. Tällä ironian määrällähän koitetaan vaan peittää sitä tosiasiaa, että oon onnellinen tosta mun omasta voimanostajasta ja että viime viikoista ei ois asianomaista lainatakseni tullu "lasta eikä paskaa" ilman kyseistä herraa. Mulle kerrottiin viikonloppuna, että "Hanna, Jaakko on just hyvä sulle", enkä vois olla enempää samaa mieltä. Se siitä.



Tänään käytiin testaan uus KulmaKonditoria Idan kanssa ja täytyy sanoa, että saattaa jopa nousta uudeks lempparipaikaks. Laaja valikoima, hyvää palvelua ja keskeinen sijainti. Kaikenkaikkiaan tasokas paikka. Hinnat nyt oli korkeemmanpuoleiset.

Huomenna ois jotain asukuvantynkää - laters. Kettu kiittää ja kuittaa.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

#iamprogress

Tsaijaijaa. Meikkis otti ja kiskas viidenkymmenen minuutin juoksulenkin sunnuntain kunniaksi. Ketara nousi kepeesti ja Aerosmith paukutti hittejään. Keli oli loistava ja mieli melkosen valosa. Aikamoista runoilua.

Jotta tää ei menis ihan maailmanhalailuks, täytyy todeta, että muistin taas miksi inhoon eläimiä ja etenkin niiden omistajia. Joku muija päästi piskinsä vapaaksi lenkkipolulla ja se tuli ja näykkäs mua kengästä, wtf? Arvatkaa sainko sätkyn, huhu.

Sain muuten kämpänkin kuvattua, palataan siihen myöhemmin. Nyt aattelin taas vaimoilla ja taiteilla kananmunalihamurekkeen, kunnes toi miekkonen tulee pundelta. Kaikkee sitä kuulee ennenkun korvat putoo. Mitäs mun kuomasille kuuluu?


Kyllä. Mun täytyy ehdottomasti saada näyttää idiootilta lenkkivaatteissa ennenkun kykenen kunnollisiin urheilusuorituksiin. I feel your pain.

lauantai 21. syyskuuta 2013

DON'T STOP THE PARTY

Eilen oli meikkiksen tuparit. Legendaarista touhua, huhheijjaa. Oli boolia, oli kavereita, oli musiikkia ja kreisejä juttuja. Jorattu on Rodeossa, taksilla matkustettu väärinpäin drive-iniin ja mitä kaikkee näitä nyt on. Lahjaksi sain muunmuassa kirnupiimää, risteilylippuja, rommia ja omegakolmosia :-D
Iso käsi kaikille osallistuneille, oli huikeeta. Samalla vähän sneak peekiä teille mun uudesta kämpästä. Hervannan hajua on tästä kämpästä hinkattu nyt pari viikkoa ja lopputulos on miellyttänyt itseni lisäksi muitakin, haha. Joten kunnon kuvia lisää kunhan saan päivänvalossa kuvattua. 
Nyt aion ottaa lepiä MUN UUDELLA SOHVALLA. Vitsivitsi, se mikään uus ole.





sunnuntai 15. syyskuuta 2013

äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen


Nyt voi päästää ainakin pienen helpotuksen hymyn. Takana on kaikenmoista partyymistä poikien kanssa, hillitöntä siivousta, puunausta ja ties mitä, Ikea-reissua ( se on ihan mahdotonta miesten kanssa ) ja tänään Ida tulee Lunan kanssa kahville. 
Pahin alkaa toivon mukaan oleen pikkuhiljaa ohi, niin jos saisin tän bloginkin reaaliaikaan. Kun on tällasia taukoja kerkee tapahtuun niin hirveesti, ettei ees muista mitä kaikkee häppeninkiä on ollu. Lisäks mun kuvatila on loppumassa photobucketista, siitä johtuu tää yksittäisten kuvien julkasu. 
Have patience my friends, patience. Puss!

torstai 12. syyskuuta 2013

bye bye pyynikki, hello hervanta

Puuuuuuuuh. Aattelin vaan tulla kertoon et oon hengissä. Ilosesti. Jep, Hervannan maassa. Kaikkee sitä kuulee ennenkun korvat putoo. Muutto oli kreisi, never again. Tota oon hokenu varmaan lapsesta asti, haha. 
Kauheesti meininkejä ja liikaa ressiä pienelle ihmiselle. Mutta oon päättäny hymyillä maailmalle kunnes se hymyilee mulle takasin. Arska paistaa ihan varmana myös risukasaan, laters!


Kunnon bodareitten aamupala?

torstai 5. syyskuuta 2013

kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää

Hei. Moi. Oon halunnu blogata niin monesti, mutten oo vaan pystyny. En tiedä kuinka laajasti pitäs kertoa mitä on tapahtunu, niin en jaksanu kirjottaa sitten mitään. 


Mulle tehtiin asuntohuijaus. Rahat meni ja mikä pahempaa, oon nyt virallisesti koditon. Tää on tuonu mukanaan sellasen paskamyrskyn ettei mitään tolkkua. Viime päivät on ollu aivan järkyttävän raskaita. 

Mun viime vuodet on ollu aikamoista taistelua ( näistä ei pitäis täällä puhua, mutta nyt tuntuu siltä että ihan sama ) ja tää oli ehkä se viimenen naula arkkuun. Voimat ei riitä. Läheiset ressaa että mulle tulee burnout tai jotain vikaa päähän, ja nyt en voi edes kieltää sitä enään kun huomaan itekin jo merkit. Meinaan oksentaa aamulla herätessäni väsymykseen, koko kroppa huutaa kivusta, unohtelen sanoja ja saan tunteenpurkauksia ihan naurettavista asioista. Ja mä en oo luonteeltani tippaakaan mikään itkupilli. 


Tässä on menny niin paljon asioita pieleen ja on todella masentavaa tajuta, että Suomessa kunnon ihmiset on täysin tyhjän päällä kun jotain tän kaltasta tapahtuu. Ykskään virasto ei oo auttanu mua. Mun piti itse auttaa poliiseja. Mun pitäs olla joku elämäntaparoinaaja tai vähintään mamu, että jotakin kiinnostais mun ongelmat. Ja se on ihan ryökäleen väärin. Suorittajia rangaistaan ja se saa mut aivan raivon partaalle. 


Tällanen pieni tilannekatsaus. Oon kuitenkin nähny älyttömästi vaivaa että selviän tästä trombista ja aattelin jopa tehä niin, haha. Mun poikaystävää siteeratakseni "sitten kun sun onni joskus kääntyy niin sulla täytyy mennä ihan sairaan pitkään hyvin". En vois olla enempää samaa mieltä. 


Lopuksi haluan kiittää Idaa ja Tatua, jotka otti mut kotiinsa ja Jaakkoa, joka on pitäny mut järjissäni. Ja tietenkin kaikkia muita ihania, kyllä te tiedätte keitä ootte. Ja kiitos myös teille uskollisille lukijoille, jotka ette oo karannu pienestä kuivasta kaudesta huolimatta, heh. Toivottavasti pysytte messissä jatkossakin.