lauantai 28. syyskuuta 2013

you want me down on earth but i am up in space


Heimoipöö. Superia että diggailitte mun kämpästä! Tässä ois vähän jotain randomräppäsyjä viime päiviltä. On ollu alihankintamessua, kokkailua, paperihommia, kavereita ja oon innostunu taas tästä bloggailusta jee. 

Oon myös miettiny otsatukan leikkausta jatai nenäkorun hankintaa. Kaikee sitä kuulee.


Oon alkanu taas lenkkeileen tälleen tärkeesti syksyn ja surkeiden kelien kunniaksi. Mut aijettä sitä fiilistä kun tossu nousee ihan entiseen malliin! Salille ois kova polte, mutta tarttee saada toi finanssipuoli vähän ilosempaan jiiriin ensteks. Oon kärsiny myös aikamoisista selän ja niskan kivuista, joten tartteis vissiin mennä morjesteleen lääkärisetää. Ei auta itku markkinoilla.


Tehtiin vähän pitsaa tossa ihan omin pikku kätösin yks päivä. Myönnetään, oli valmispohjat. Mutta hyvää tuli silti! Oikeesti oon vaan niin fiiliksissä siitä että mulla on uuni.


Sanoin Jaakolle että jos se ei lopeta valokuvissa perseilyä niin se päätyy tän näkösenä blogiin. Independentinä mun on luonnollisestikin toteutettava kyseinen uhkaus, haha. Käytiin myös ostaan sille uudet Wranglerin farkut tossa yks päivä ja mitäs kaikkea. Huippua että ollaan melkeen naapureita ja keretään jopa näkeen :----D

Tänään sain yöllisen yllätysvieraan. Toivo tuli sumpille parantaan maailmaa meitsin kans ja hitsiläinen, oli huikeeta. Nastaa, että vaikka näkee joitakin ihmisiä suhteellisen harvoin, niin silti voi olla niin samoilla taajuuksilla ja saada hyvää keskustelua aikaseks. Turun poika oli saapunu Manseen ja minnekäs muualle kun Herwoodiin. Tää paikka jos mikä yhdistää ihmisiä. Ja kyllä, Hervantavitsit on tullu jäädäkseen. Ne on kertakaikkiaan kuolematonta settiä.

Päivän raivokohtaukset on siis selätetty ja mieli on taas plusmerkin puolella. Taidankin alkaa huhuileen Masan perään. Katselkaamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti