perjantai 29. marraskuuta 2013

kickin' winters ass.

Hola. Makaan täällä peiton alla ( koska ne huoltoäijät ei sitten viitsinykkään tulla fiksaan noita pattereita ) ja pidän Sons-maratonia. Alotin kattoon sitä uudestaan. Ehkä parasta mitä kakstuhattaluvulla on dusattu.

Mulla on heikko ja väsyny olo. Pakko piristyä huomiseen mennessä, meinaan sillon tehdään sitten Idalle ja Tatulle muuttoa koko rahan edestä. Woop woop. 


Kattelin tässä jotain vanhoja talvikuvia ja mietin, että miten rutossa oon voinu pärjätä noissa geareissa. Seriously? 


Kapinoin talvea vastaan. Helmee viikonloppua itse kullekin. Nyt aion syödä vanukkaan. Kyllä.

torstai 28. marraskuuta 2013

HEY MICKEY

Vau. En jaksa vieläkään uskoo, että mun blogi on vihdoin alkanu ottaan tuulta alleen. Tän eteen on paiskittu niin paljon hommia ettei tosikaan ja välillä on ollu suorastaan epätoivonen olo. Nää syvääluotaavammat postaukset näköjään kerää jengiä kun sade sieniä, että ehkä sen pinnan alle raapastaan sitten jatkossa vielä toistekin.


Tänään olin tapani mukaan pinkonu bussille kun rusakko ajovaloissa vaan saadakseni viestin, että tänään ei oo koulua. Juhlistin sitä kattomalla X-Factorin kasarijakson ( joka oli muuten ihan awesome ) ja menemällä reenaan. Puntti kulki ja mun hiuksien väri sai kehuja. Terkkuja myös sille jampalle, joka seuras mua aina vieruslaitteisiin, haha. 



Nauroin teidän hep-huudoille tuolla kommenttiboksin puolella, huippua että teiltä löytyy huumorintajua. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, PUSS 

one more year, jaakko.

Mjau. Päivän punttireeni vei viimesetkin mehut musta, huhheijaa. Mutta hyvää se teki. Mun piti tehdä nopee päivitys ja mennä nukkumaan. Paino sanalla piti. Tästä tulikin vähän massiivisempi stoori, hope you like it. Kuvat on viime päivien häppenkinkejä.

Viime päivinä on tapahtunu jos jonkunlaista. Yhtenä aamuna luulin herääväni asuntomurtoon, mutta onneks se oli vaan Jaakko joku tuli tuomaan mulle aamiaispullaa, haha ihana. Päivä alkaa paljon paremmin, kun pääsee rauhassa autolla kouluun, eikä tartte tehdä niitä usainboltteja sinne bussipysäkille sydärin pelossa. Toi on siis se perusskenaario. Olen aikaoptimisti ja aikataulunatsi. Ei hyvä yhdistelmä, heh.


Mitä muihin päiviin tulee, niin ollaan pyöritty meiän kavereiden kanssa ja ollu ihan levottoman hauskaa. Jos joku ei siis vielä oo käsittäny, niin Jaakko tekee yöduunia, eli meiän näkemisajankohdat on vähän haastellisia välillä. Onneks mä oon univammanen niin klaaraan tän tilanteen yleensä ihan hienosti. Mutta juhlin aina silti, kun voidaan hengailla päiväsaikaan niinkun "normaalit" ihmiset, haha. On niinkun vaihtoehtoina sille tekemiselle muutakin kun se apsikahvittelu jos nyt vähän karrikoidaan. 


Eniveis, eilen oli meidän vuosipäivä. Taino, miten sen laskee. Meillä ei mitään sellasta virallista ole, joten tota karpaasia lainatakseni päiväks määräyty se, "jona tää koko sirkus alko". Mä en todellakaan ala tähän vääntämään nyt mitään siirappista kultamussukkahanipuppeliskeidaa, koska rehellisesti sanottuna musta ei edes ole siihen haha, mutta kaipa tähän jotain vois jorista ihan sillä varjolla, että voi ite naureskella näille jutuille jälkeenpäin. 


Onhan tää sikäli vähän ironista kun miettii miten mekin ollaan tutustuttu. Nähtiin ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2008. Oltiin samassa koulussa siellä korvessa. Mä olin sellanen pikkunen kiljuva blondi ja Jaakko näytti sellaselta isänmaan puolustajalta. Maastohousua, maiharia ja ajeltua päätä, kyllä te tiedätte. Mun mielestä Jaakko oli kauhee kovanaama, koska siihen aikaan olin tosiaan sellanen pinkkiin pukeutuva kiltti barbi ja Jaakko nyt oli..täydellinen vastakohta niitten prätkätakkiensa ja röökiensä kanssa :-D 

Mulla oli sellaset valkoset tennarit, mihin keräsin kaikkien nimmareita ( en oo ihan varma ymmärränkö tätä ideaa näin jälkeenpäin ) ja tottakai Jaakko meni piirteleen niihin jotain hävyttömyyksiä. Muistan elävästi kuinka mulla palo hermo siihen kerran ihan totaalisesti ja heitin sitä puhelimella täysillä naamaan. Tää oli siis sellanen klassinen "joo kato kun sä heittelet mua" "no katotaanko" *PAM*-tyylinen tilanne. Sen jälkeen Jaakko haki pesismailan ja mä juoksin käytäviä pitkin karkuun. Lyhyestä virsi kaunis, näin meistä tuli kavereita. Naurattaa ihan itteekin jo nää muistelot. 

Tässä välissä meni vuosia ja tapahtu jos jonkinlaista. Tärkeimpänä tietenkin se, että molemmat kasvo ihan älyttömästi. Semmonen perus seurustelukuviohan menee about silleen, et ensimmäiset kuukaudet nuohotaan se toinen puolisko rikki, syödään popparia villasukat jalassa ja jutellaan hempeitä. Sitten kun pitäs toeta arkeen siitä hattaran ylensyönnistä siellä kultareunasella pilvellä, niin alkaa ne vaikeudet. Pitäs muka keretä näkeen jotain kavereita, käymään duunissa ja ottaa omaa aikaa ja mitä kaikkee. Mutta kun lähtökohta on se, että ensimmäisen viikon jälkeen tiedät minkä sorttista vessapaperia se toinen käyttää ja että kaupasta ei voi ostaa edes tomaattia ilman sitä toista, tulee vähän hankaluuksia. Joko se kiinnostus lopahtaa sen informaatiotulvan seurauksena tai sitten joku pukee harvinaisen mustat sukat kinttuihinsa. Riemu revetköön. 


Onneksi me tehtiin kaikki käänteisessä järjestyksessä. Ei keretty näkeen ajanpuutteen vuoksi, keksittiin tuhat ja yks syytä miksei aleta seurusteleen, ei julkistettu sitä deittailua mihkään ja kaiken kukkuraks erottiin varan vuoks kolme kertaa, että ollaan sitten ihan varmoja. Niin vissiin. 

Kaiken tän sekoilun jälkeen seisottiin Amurissa siinä kadulla yks yö. Paavo oli just lähteny ja jäätiin siihen sitten tuijottelemaan kahdestaan. Jaakko toteaa että sillä on nälkä ja kysyy multa näinkin ratkasevan kysymyksen kun "lähdetkö kanssani autokaistalle?". Siinä kohtaa ei auttanu enää mitkään independent-päätökset. Repesin niin etten voinu muuta kun astua Volvuliin.

Koska oon käyttäny tässä stoorissani suhteellisen paljon ironista väritystä, sallikaa mun söpöillä muutaman lauseen verran. Vaikka ollaan aikalailla toistemme vastakohdat niin luonteellisesti, aatteellisesti kun ulkonäöllisesti, niin meillä synkkaa älyttömän hyvin. Meitä yhdistää musta huumori, verbaaliakrobatia, Miami Vice ja reenailu. Jaakko saa mut aina nauraan. En oo koskaan tuntenu ketään niin hauskaa ihmistä kun se. Se vahtii että mä syön ja nukun ja se on ensimmäinen ihminen kelle haluan kertoa päivän kuulumiset. Sen kanssa ei kannata painia, koska sä häviät joka kerta. Mutta kun se sanoo jotain, se tarkottaa sitä eikä jätä kyseenalastamiselle varaa. 


Jaakko on kanaa ja riisiä, aikuismaisia vaatteita, voimanostoa, pimennysverhoa ja poikamaista virnuilua. Mä oon taas enemmän niitä linnanjuhlia, ilotulitteita, stressaamista ja silmiinpistävää pukeutumista. Mutta Jaakon kanssa arki on kivaa. Kaikkia Selänteen faneja lainatakseni, one more year Jaakko. You never know.

Fiksumpi on voinut päätellä tässä kohtaa, että toi Lumoavan rasia korvakoruineen oli mun eilinen lahjus. Noin kauniit korut ansaitsee paremman kuvausvalon, joten teen uusintakuvauksen joku päivä kun aurinko paistelee. Joku yhteiskuva vois myös olla asiaa näin vuoden päivien jälkeen heh.

Kaikilla saduilla on loppu. Tällä hetkellä se on onnellinen sellanen 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

still alive nigga

Tähän aamuun on herätty huonon huumorin ja J.Karjalaisen voimalla. Tää sairastelu on syöny entisestään mun motivaatiota, mistä johtuen pientä blogibreikkiä ollu havaittavissa. 

Toi pimeys on raivostuttavaa. Se ettei mulla oo vakikuvaajaa on raivostuttavaa. Ja tää photobucketin kanssa sekoilu on raivostuttavaa. Ei oo helppoo. Terveisiä viiskytluvulta kun syötiin vaan pettua ja hakattiin halkoja vaikka oli miinusnelkytä pakkasta ja pipostakin tuittus pohjoistuuli läpi. SILLON EI OLLU HELPPOA. Tässä kohtaa saa naurahtaa.

Eilen oli kiva päivä, meitsillä ja mun mörököllillä tuli vuosi täyteen. Mutta palaillaan kuvien kanssa myöhemmin. Nyt mun tarttee uppoutua Saliksiin ja miettiä mistä kaivan esiin mun fitness-ajattelun et saan raahattua itteni puntille. 

Muotibloggari kiittää ja kuittaa. Häpeäkin on vain tunne.



Huutakaa "hep" jos ootte viellä hengissä? :-)

lauantai 23. marraskuuta 2013

SUNSHINE MORNING

Melkeen niin aikasta, että vielä voi sanoa hyvää huomenta! Aurinko paistaa. Tajuuttekste? Tää surkee kusi-ilma mitä on jatkunu nyt iäisyyden näkee valonpilkahduksen. Jippie. 

Meitsi on kyllästyny tähän sairasteluun ja flegmaattiseen oloon. Nyt aamupöperöt naamaan ja sitten kämppä kuosiin. Iiro tulee sumpille tässä iltapäivän mittaan ja sitten meenkin kattoon sen peliä. Mitäs jengin lauantaihin?

Laters! xx


Puolukkahillo on ihan mun suosikkia, kirpsakkaa ja täynnä vitamiineja. Puuroa, teetä ja proteiinia kananmunasta. Ja pari nappia, haha. Sinkkiä, omega kolmosta, antibiootti ja maitohappobakteeri. Tuosta.

torstai 21. marraskuuta 2013

...

Tein valkosipulilasagnea onnistuneesti. Vaimopointsit ding ding.
Käytiin omenapiirakalla Jaakon mamilla ja oli eri mukavaa.
Yöllä mentiin Acutaan vaan tajutaksemme, että mulla ei oo Kela-korttia messissa. Onneksi alla oli maantiejyrä, luisupulkka, rakastakin rakkaampi Volvuli. Sillä vaan mennään.
Tää päivä oli siis tiistai.


Vastaanottoneiti alko heti aukoon päätä ja muistin taas sairaalavihani. 
Toinen puoli päästä meinas irrota kivusta enkä kuullu melkeen mitään, mutta onneksi jonottelun voi hoitaa tyylillä Vogueta lukien. Lekuri oli moitteeton ja saan vaihteeks taas syödä lääkkeitä jes. Korvatulehdus on ihan hieno tauti kun sulla ei oo tallella kun luukuulo toisessa korvassa.
Onneksi toi prinssi tuli hakeen mut parempiin hoiviin ja vietettiin leffayötä koko rahan edestä. Stallone ja Stone, can't go wrong. Seuraavana päivänä laulettiin Bonfire heartia, syötiin chilipähkinöitä ja rahkaa sekä kateltiin Maatilan Prinsessoja. Sitä katellessa muistaa aina että on älykäs ja osaava ja luomu. Haha.


En oo oikeen koskaan ollu mikään kotimöömöilyihminen, joten tää sisällä kyhjöttäminen varsinkin kun tuliterä salikortti polttelee taskussa, on aikamoista tuskaa. Päätä särkee nonstoppina ja kuumettakin ois varmaan ollu, olettaen et oisin löytäny mun kuumemittarin, haha.
Huomenna aattelin kyllä mennä kouluun jos vaan suinkin kykenen. Mökkihöperöys ei oo trendikästä.


Tässä pari naamakuvaa leffaillalta, päivältä jona näytin "just sellaselta varustelekatytöltä" terveisin mies ja sitten niitä kuuluisia hakaristitorttuja. Soittakaa nyt hyvät ihmiset sosiaaliviranomaisille, mun pikkusiskotkin oppii mutsilta tän tuhatvuotisen natsiperinteen ja pilaa sillä kaikkien mielensäpahoittajien joulun. Ei oo mikään leikin asia. Eipä!

SWEET DREAMS ♥

maanantai 18. marraskuuta 2013

GRAVITY

Pikamoikkaus! Tää päivä on ollu just niin maanantai kun päivä olla ja saattaa. Vapaapäivänä kouluun tekeen markkinointisuunnitelmaa, en pysty käveleen kunnolla eilisen mavereenin takia ja ääni on flunssalle kiitos, kun Hannele Laurilla.
Poikkesin Iirolla hakemassa sumppia ja sympatiaa ja nyt toi mörökölli vie mut eläviin kuviin. Kyllä tästä vielä päivä saadaan :-)

Unohin kirjottaa Jellonasyrämen arvostelut teille, mutta kirjotan molemmista vaikka samalla kertaa, jookosta. Puss!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

just do it.

Woohoo - loppukuukausi syödään kynsiä, mutta eipä haittaa! Tää mimmi lähtee nyt salille. Oon sairastellu ja kipuillu jo iät ajat. Oon hinkunu puntille kuukausitolkulla, mutta erinäisistä syistä se ei oo ollu mahollista.
Nyt vedän trikoot jalkaan ja meen näyttään noille Herwood Gymin poliisiopiskelijoille mistä meikämanne on tehty. Jee!



Taistelin itseni kanssa, etten kirjottanu otsikoksi "salil eka salil vika" :-)

lauantai 16. marraskuuta 2013

GOD MORGON

Kraa. Meitsi on nukkunu puoli päivää ja olo on pipi. Ei hyvä. Nilkka ei oo parantunu edelleenkään, joten mun salisuunnitelmat siirtyy taas. Buu. Mutta eipäs masistella.

Illalla otetaan Idan ja Lunan kanssa kärry alle ja suunnataan vähän pöndemmälle saunoon ja leffaileen. Tyttöjeniltaa taas tuosta. 


Kuvassa meitsin aamupala päivällinen, olkoon nyt mikä hyvänsä. Ite en käytä varsinkaan himassa salaatinkastikkeita, mutta tujaus sitruunamehua, ja hyppysellinen pippuria ja suolaa saa maut kohalleen. Kokeilkaapas ihan huviksenne. 

Nyt jatkan tätä sumpin lipittämistä, niin pystyn vielä juoruumaan illalla. Sinkkis pyörimään. Vapaapäivä. Jee.

he's the rebel, i'm the daughter waiting for you. you're my river running high, run deep, run wild.

Tittidii. Pariskuntailtaa, discoshotteja, glögiä ja romanttisia elokuvia. Vielä vuosi sitten oisin nauranu räkäsesti, mutta eilen totesin sen olevan oikeen mukavaa jopa tällaselle läpeensä ironiselle ihmiselle. Haha.

Oltiin vähän kyläilemässä siis meiän kaveripariskunnalla ja tänään käytiin perinteisellä munkkikahvilla Pynsän näkötornilla. Vitsi mulla on ikävä Pyynikkiä. Ja Amuria. Ja mun penthousee. Tai lähinnä sitä kaupungissa asumista. 


Ylläolevaan ei voi sanoa muuta, kun että "tukka hyvin näkyyks kello". Kuvien laatu on kökköä Lumialaatua, mutta onneks tää kuvattava korjaa tilanteen. Kaikenlaisia komistuksia sitä saa lähteen kahville. En valita!


Tiesittekö, että pyykkääminen sujuu paljon ilosemmin teemavärin ollessa vaaleenpunanen? No nyt tiedätte. Mä oon testannu, se toimii oikeesti. 


James Blunt hoilaa täällä jostain kokkojen palamisesta sydämessä ja Tähkän Late meinaa että miehet on puolikkaita. Tiedä sitten. Menee pienen tytön pää ihan sekasin. Ehkä oon saanu vaan jonkun tunteellisuuskohtauksen kun tajusin, että meillä on kohta vuosipäivä. Kello ei juokse, aika rientää. Oon silti hirrrveen ilonen siitä ajasta, kaikkinensa. 

Toivottavasti teilläkin on joku ketä halia tässä masentavassa ja rumassa vuodenajassa, jota talveksikin kutsutaan. Hyvää ellei peräti erinomaista viikonloppua itse kullekin!

perjantai 15. marraskuuta 2013

FAV?

1. Classic casual


2. Skate girl


3. Grunge-gal


4. Bring back the past decades


Some of my latest outfits, any favourites?

torstai 14. marraskuuta 2013

manhattan moment

Aurinko paistelee, wiie. Tänään oli tärkee kahden tunnin koulupäivä, mutta sekin kävi ihan työstä, kun ottaa huomioon että pääsin nukkumaan tossa neljän aikaan.

Eilen oli oikeen mukava päivä, jos ei oteta sitä lukuun että päädyttiin puolenyön jälkeen Acutaan viettään parisuhdeaikaa, haha. Ei menny Jaakon hammasremontit ihan putkeen. Muttasiis käytiin Stag's Headissa pelailemassa bilistä poikien kanssa ja oli astetta lennokkaammat jutut taas. Joku kerta pitäs ottaa asiaks videoida noita keskusteluita, huhu.


Tässä pari kuvatusta tiistailta, kun näin pitkästä aikaa ihanaa Jermoa. Murua rinnan alle Manhattanilla ja sitten Vohvelikahvilaan sumpille. 


Mun on nyt varmaan ainakin viikon tehny mieli täytekakkua, auttakaa mua. Tästä tulee kohta pakkomielle :-D Tämän olennaisen offtopicin myötä toivottelen kaikille oikeen hernarintäyteistä torstaita, muiskis 

tiistai 12. marraskuuta 2013

12





beanie: new yorker / coat: red label / college: carlings ( men ) / jeans: crocker / shoes: converse / bag: makia /

maanantai 11. marraskuuta 2013

NEWBIES

Tänään paisto aurinko. Ei pysty oleen kiukkunen ees maanantaille. Fyssarisetä rusautti ja väänsi mut kuntoon, eikä mua särje niinkun yleensä. Lantio on paikallaan, jee. Mitä on kivuton elämä? Onneks nilkat on sentään vielä romuna, niin ei ihan juhliin pääse.

Koulun jälkeen menin mun hervantabroulle Ilvoselle sumpille ja pidettiin sitten kunnon sporttiavautumiset siinä heti kättelyssä. Oikein. Asiasta alligaattoriin, mulle heitettiin haaste täällä blogin puolella, niin pitää muistaa rustata sitä tässä lähipäivinä.

Blogin alkuaikoina esittelin aina täällä mun ostoksia ja aattelin et nyt on parempi hetki jos koskaan uusia vähän tätä perinnettä ja pistää löydöt tiskiin. Kyselkää jos joku kiinnostelee. Muuten ei muutakun erinomaista viikon alkua itse kullekin, puss!


Pinkkiä sen olla pitää. Olin kyllä vähän pettyny molempiin tuotteisiin, ripsentaivuttaja ei taivuta tarpeeks kaarevaks ja ripsari on liian heikkoa tavaraa. Entinen Lumenen ripsari oli ihan lyömätön, sellasta kunnon mustaa väriä. Tolla tulee jotenkin liian epätasanen tulos tai sitten se ei oo päässy parhaaseen vaiheeseen viellä. Mun mielestä upouudet ripsarit on aina vähän huonoja, niiden pitää kuivahtaa skidisti, niin se maali on sellasta sopivan jämptiä, että saa mustan ja dramaattisen lopputuloksen. Onko jollain teistä kokemuksia Lumenen ripareista?


Löysin Hennesin alehyllystä kyseiset putelit ja en voi todeta kun että jälleen kerran tää ruottalaispulju on ylittäny ittensä. Yleensä tällasten halpistuotteiden tuoksu ei säily iholla henkäystä kauempaa, mutta näissä muuten pysyy. Tuoksu on intensiivinen ja yllättävän miehekäs ( meitsi diggaa ), kivaa vaihtelua kaikkiin karkintuoksusiin hajusteisiin, joista tulee joku neljätoistavuotias pikkutyttö mieleen. Ei niissäkään mitään vikaa, mutta kuten sanoin, vaihtelu virkistää. Että ei muutakun töppöstä toisen eteen ja lunastaan viimeset putkilot tätä independent-tuoksusta ainetta.


Jos joku ei oo vielä huomannu, niin grunge-tyyli inspiroi mua tällä hetkellä kovasti. Etinkin yhtenä päivänä kissojen ja koirien kanssa tän tyylisiä ruutupaitoja, mutta mun etsikkohetkiä ei palkittu. Menin myrtsinä himaan, kunnes viime perjantaina löysin nää Ideaparkista. Ylläoleva on Hennesin alerekistä, alempi flanu NewYorkerin miestenosastolta. Pähee pipa löyty myös viimeksi mainitusta puljusta. Oli kerrankin pipo joka ei saa mun päätä näyttään puudelilta tai muuten vaan dorkalta. Jee.


Suosi suomalaista ja.. Joo ei jatketa siitä, mutta Lumene on oikeesti merkki, jota ei arvosteta tarpeeks. Nää minikynsilakat on ihan huipputuotteita. Kuivuu kohtalaisen äkkiä, hyvä pigmentti ja sävyjä löytyy kuuhun ja takas. Eikä tartte ostaa mitään kahtakymppiä maksavaa superlakkaa, joka kuitenkin kuivuu pulloon kun sävyyn kyllästyy. Tiikerikaulaketjun löysin BikBokista ( kysyin jossain vaateliikkeessä joltain mimmiltä mistä oli hankkinu omansa haha ) ja simppeli vee-koru on Seppälästä. Like it!


Hiuslakkarintamalla heittäydyin niinkin villiksi, että päätin kokeilla jotain muuta kun Matrixia. Ihan passelilta ja jämäkältä on tää tuntunu ainakin tähän mennessä. Nivean perusrasvaa on kehuttu viime aikoina, eikä suotta. Parilla eurolla saat niin tymäkkää rasvaa ettei paremmasta väliä, pistää tällasenkin kuivanaaman kuosiin kertalaakista. 

Joku vois nyt äkkiseltään harhaanjohtavasti luulla, et Lumene maksaa mulle tästä mainostuksesta, mutta näin ei suinkaan ole. Oon vaan ite kokeillu todella paljon kosmetiikkaa ja tietyt tuotteet toimii tietyillä merkeillä. Lumenen kasvorasvoja oon aina hehkuttanu. Niiden tuoksu ja koostumus on ylellinen, täysin samaa tasoa kuin esimerkiksi Lancomella, joka kuitenkin maksaa kymmenkertasesti. Että kokeilkaapa ihmeessä, meitsi ainakin diggailee.

Nyt niitä jaksuhaleja ( tässä kohtaa kuuluu pyöritellä silmiä ja itkee, mahdollisesti myös päästää naurua muistuttavia äännähtelyitä ilmoille ) teille, meen pelastaan ton kuolleen makaronilaatikon tuolta mikrosta :-)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

i'm goin' B-A-N-A-N-A-S

Sitä ei voi pukee sanoiksi. Sitä tunnetta, kun avaat ensimmäistä kertaa uuden kenkäboksin, hiplailet silkkipapereita ja tunnet uusien popojen tuoksun. Päästin kyllä kaikki maailman oih ja voih-huokailut kun käärin kyseiset kaunokaiset kenkäpussukoistaan. 



Kyseessä on siis Stars by Jonas Hallbergin korot, jotka sitten klikkasin nellyn aleista parempiin hoiviin. Sain ne niin edullisesti, että ihan hävettää kertoa mitä näistä pulitin. Tää kyseinen Jonashan on ruottalainen stylisti, joka stailaa noita Hollywood-julkkiksia nykyjään. Ihan tällasena pikku nippelitietona teille haha.


Siivoan täällä kun hullu, mutta silti noita mun hiuksia on aina joka paikassa. Raah. Mutta siis, piti sanoa, et kivaa vaihtelua tähän niittikenkäskeneen. JC:n Lita- mallin kengästähän tuli suursuosikki blogimaailmassa ja oonkin siks niin tyytyväinen, etten ikinä hankkinu kyseisiä monsterikorkoja. Pahinta kaikesta on ne järkyttävät halpiskopiot millä jengi vetää tuolla eikä edes häpeä. Hyi olkoon. 




Mä oon aina ollu tosi vastaan kaikkea feikkiä ja kopioo. En ikinä kehtais käyttää esim. mitään Espanjasta ostettua Luiskan laukkua. Tai vaikka noita teko-Jeffrey Campbelleja. Ikinä. Inspiroitua voi, mutta alkuperäsen idean matkiminen on ihan oksettavaa. Nyt sitten tää avautumispato kiinni ja meen haisteleen ja silitteleen noita ihanuuksia. Haha. 

Ain't they gorgeous?

lauantai 9. marraskuuta 2013

A LITTLE PARTY NEVER KILLED NOBODY

..eipä. Meitsi onnistu sitten telomaan ittensä torstaina. Sarjassamme elä kokeile kotona - vesisateessa alamäkijuoksua asfaltilla kuudentoista sentin koroissa pelkät sukkikset jalassa. Nilkka tai nilkat sano naks ja siellä sitten kierittiin meneen turkki niskassa. Tää on ollu varmasti hulvaton näky, mutta se kipu ei ollu. Sukkikset koki goottimakeoverin ja jalat vuosi verta. Kävelin pelkällä tahdonvoimalla ja poikien suosiollisella avustuksella.


Ilta oli silti loistava. Alottelut pidettiin mun kämpillä pelaten beerpongia, limbokisaa ja ties mitä kaikkea. Kuvissa Jenna ohjeistaa jotain kyseenalasta temppua, jota suoritetaan mopinvarrella :-D Fergien kipale oli illan suosikki ja muuvit sen mukaset. Jaakko tuli piristään iltaa kyseenalasella huumorilla, mutta eipäs mennä siihen haha. 

Pahottelut bussikuskille, joka joutu kuunteleen koko matkan Aikusta naista ja Eppuja ( haalaribileläiset alotti tän homman, mä lähinnä itkin sitä verta haha ). Kaupunkiin päästyä me mentiin Teerenpeliin ostaan mulle uusia sukkiksia, first things first! Aku reippaana herrasmiehenä meni tiskiltä tilaan, kelatkaa nyt sitä näkyä. Villakangastakkinen jäbä rientää ovesta sisään ja sanoo baarimikolle "yhet mustat koon 36 sukkahousut, kiitos". Hhahahahaha. Jäätiin sitten sinne hetkeks ennen kun jatkettiin Puumaan, jossa oli siis meiän koulun pikkujoulupartyt. Meillä oli ne kuuluisat vip-rannekkeet. Uuu.


Meiän luokka rokkas tanssilattialla ihan huolella. Mun nilkka huusi armoa, mutta päätin, että kun tänne asti ollaan selviydytty niin nyt sit jorataan. Ja hienot tanssishowt meillä olikin, ihan huikeeta settiä. 


Kahen aikaan otettiin Ilvosen kanssa pirssi himaan ja seuraavana päivänä meitsi nilkuttikin ihan huolella Idan kanssa Ideapark-reissulla. Om man vill vara fin, så får man lida pin. Noin mun mami opetti mulle aina pienenä. Jaloissa on edelleen sellaset haavat, että housujen laittaminen aiheuttaa huulenpuremista ja nilkka on turvonnu, mutta eiköhän tää tästä. 

Seuraavan päivän siivoominen oli ihan mielenkiintosta, kun löysin täältä kämpiltä jonkun koti-avaimet, laukun, vinkkupullon, eväsrasian ja kaljaa pakkasesta ihan näin esimerkiksi. Kiitos kaikille osallistujille ja varsinkin teille ketä jeesas mua tän ketaran kanssa, arvostan! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Son moro.

vogue feeds me more than any kind of breakfast


Good morning sunshines! Vaikkei enää aamu ookaan. Palailen parilla hassunhauskalla tarinalla ja kuvalla torstain bailuihin myöhemmin, halusin vaan tulla toivotteleen teille mukavaa viikonloppua. Meitsi on kuvannu aamun täällä teille uutta blogimatskua ja nyt aattelin olla toimelias tyttö ja pistää hihat heiluun noitten rästijuttujen hoitamiseksi- say no to laziness. 

Rakkautta mun kameleille