lauantai 16. marraskuuta 2013

he's the rebel, i'm the daughter waiting for you. you're my river running high, run deep, run wild.

Tittidii. Pariskuntailtaa, discoshotteja, glögiä ja romanttisia elokuvia. Vielä vuosi sitten oisin nauranu räkäsesti, mutta eilen totesin sen olevan oikeen mukavaa jopa tällaselle läpeensä ironiselle ihmiselle. Haha.

Oltiin vähän kyläilemässä siis meiän kaveripariskunnalla ja tänään käytiin perinteisellä munkkikahvilla Pynsän näkötornilla. Vitsi mulla on ikävä Pyynikkiä. Ja Amuria. Ja mun penthousee. Tai lähinnä sitä kaupungissa asumista. 


Ylläolevaan ei voi sanoa muuta, kun että "tukka hyvin näkyyks kello". Kuvien laatu on kökköä Lumialaatua, mutta onneks tää kuvattava korjaa tilanteen. Kaikenlaisia komistuksia sitä saa lähteen kahville. En valita!


Tiesittekö, että pyykkääminen sujuu paljon ilosemmin teemavärin ollessa vaaleenpunanen? No nyt tiedätte. Mä oon testannu, se toimii oikeesti. 


James Blunt hoilaa täällä jostain kokkojen palamisesta sydämessä ja Tähkän Late meinaa että miehet on puolikkaita. Tiedä sitten. Menee pienen tytön pää ihan sekasin. Ehkä oon saanu vaan jonkun tunteellisuuskohtauksen kun tajusin, että meillä on kohta vuosipäivä. Kello ei juokse, aika rientää. Oon silti hirrrveen ilonen siitä ajasta, kaikkinensa. 

Toivottavasti teilläkin on joku ketä halia tässä masentavassa ja rumassa vuodenajassa, jota talveksikin kutsutaan. Hyvää ellei peräti erinomaista viikonloppua itse kullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti