lauantai 2. marraskuuta 2013

vappu pimiä is my idol

Dididididi batmaaaaan. Moi. Tänään oon selvinny sellasesta tulikokeesta että oksat mäkeen. Meiän koululla oli joku opettajien pedagoginen seminaarisetti, jonne oli ilmottautunu kolmisensataa henkee ja arvatkaa vaan kuka siellä oli älisemässä juontajan muodossa. Jep, minä. 


Eilen iski sellanen muutaman tunnin paniikki juontokortteja rustatessa, että mihin soppaan oon taas itteni sekottanu muitten hyväks, mutta tää osottautuki tosi hyödylliseks hommaks ihan mulle itellenikin. Oon esiintyny jonkun verran ennenkin erilaisissa merkeissä, mutta mulla on aina ollu AIVAN RUTON JÄÄTÄVÄ lavakammo. En muista mun lukioaikasista esiintymisistä about mitään. 

Mutta tänään tapahtu jotain ihmeellistä, pienen hetken vedin niitä spiikkejäni siellä ihan onneissani ja on aina hauskaa, kun huomaa et yleisö viihtyy. Plus et kaikki mun luokkakaverit oli niin söpöjä ja kannustavia. Nyt on kyllä sellanen skidisti ylpee olo itestään. Tässä kohtaa tulee se kliseinen itsensä ylittäminen, haha. 


Kävin koulun jälkeen sumpilla Iirolla ( se oli täällä Hervannan hurjilla mailla eilen, vuoropäivät nääs ) ja sitten illemmalla syömään kinuskisafkaa Idalle hääpalaveroinnin merkeissä. Että täyttä törinää sanois Uotisen Jore. Kaks puolisumeeta luurikuvatusta teille joissa kummassakaan en näytä itseltäni ja sitten meen näkeen ihanan rentouttavia unia. You wish.

Pss. Toi jäätävä Sini Sabotage-letti on huomenna niin mennyttä. Parempi olis sit kans olla.

2 kommenttia:

  1. Niinku muualla jo sanoinkin, musta on ihan huikeeta, miten mein luokan ryhmähenki on kehittynyt. Vaikkei kaikki aina hengaakaan toistensa kanssa. Kaikki kannustaa ja on ylpeitä, kun joku porukasta onnistuu. Ja pahoissa tilanteissa tuetaan. Ja siks toiseks, edelleenkin: sä vedit hyvin! En nähnyt, mutta kuulin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä kun luulin, ettei se kuulu sieltä salista haha! mutta siis kiitos kiitos kiitos ja oon kyllä niin samaa mieltä tosta ryhmähengen kehityksestä :-)

      Poista