keskiviikko 31. joulukuuta 2014

happy nye


Upeaa vuoden viimosta päivää toverit! Mulla ei oo nyt mitään minipaljettimekkoa, naamareita ja skumppapulloja tässä tarjota, vaan just kattelin mutsin kanssa Lemmen Viemää niinkun tossa aiemmin kavereilleni virnuilinkin haha. 

Appelsiiniriisiä, pari rakettia ja perhemöömöilyä - vaikka rauhallinen ilta onkin tulossa, niin se voittaa silti sen täpötäysissä baareissa roikkumisen. Tästä tulee se parempi vuosi. 

Kiitos kaikille jotka ootte mun seikkailuja jaksanu lukea, kommentoida ja muutenkin pysyny vuodesta toiseen messissä! En malta odottaa, et pääsen näyttään kaikki uudet hood sistah-kuvat teille, joten pysykäähän enskin vuonna sankoin joukoin megessä :-) 

Sitä kuuluisaa parempaa ja riemukasta uutta vuotta 2015 toivottelee mikkihousu, PUSS!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

let's close 2014

Joulukuu paukuttaa viimesiä päiviään ja jengin blogit täyttyy vuosikatsauksista. Suurimmassa osassa ylistetään saavutuksia, lomamatkoja, onnistumisia ja sitä kuinka upeeta oma elämä on ja kuinka vaikee sitä on ens vuonna enää upeemmaks tehdä. Tai ainakin jotain tohon suuntaan.

Mun on pitäny jo tosi kauan kirjottaa tänne jotain aidompaa tekstiä, mutta se on joka kerta jääny ajatuksen asteelle. En oikein tiedä miks. Ehkä koska mua pelottaa. Pelottaa vahingonilosuus, ihmisten ilkeys, näyttää lukemattomat epäonnistumiset. Ja se, että tieto menee vääriin käsiin tai sitä vääristellään. Vuosi sitten jouluna yks nainen sano mulle jotain tapaan, ettei ihmettele että mua on koulukiusattu kun pukedun niin huomiotaherättävästi ja saan huomiota miehiltä ulkonäköni vuoksi. Se on niitä harvoja kertoja elämässäni, kun oon jääny järkytykseltä ihan sanattomaksi. Mutta ihmiset keksii aina jotain pahaa jos on keksiäkseen, joten sellaseen on turha tuhlata energiaansa ja siispä - täältä pesee! Kyytipoikana kuvia internetin ihmeellisestä maailmasta ja meikän naamulista.


Joten tässä sulle, joka kyselit mun diipimpien tekstien perään ( kuka ikinä oletkaan :-) ) ja ylipäänsä kaikille, jotka ootte meitsin toilailuja seuraillu. Kääritään tää vuosi nättiin ja tiukkaan pakettiin. 

Tää vuosi ei oo ollu mulle mikään hyvä vuosi. Oon helpottunu että se on kohta ohi. Haluan kääriä surulliset ja kipeet muistot kunnon pakkauspaperiin ja toivoa ens vuodelta parempaa. Koska sen on pakko olla parempi. 


En osaa pukea sanoiksi kaikkea mitä haluaisin sanoa ja toisaalta en edes halua. Liian monet surut liittyy ihmisiin, pettymyksiin ja välinpitämättömyyden tunteisiin. Kaikkeen sellaseen joka saa mut kyyneliin ja pahalle mielelle. Herättää menneisyyden pahalla tavalla eloon.

Välillä oon miettiny, että miks mä aina välitän niin hirveesti. Niistä, ketkä ei välitä musta, asioista jotka ei vaikuta suoraan edes mun elämään, muiden suruista ja ylipäänsä ihmisistä. Tuntuu, että monet asiat on mulle isompia kun monille muille. Mutta onhan siihenkin taustansa. 

Mulla oli haaveena hakea poliisikouluun, mutta synnynnäisen kuulovian vuoksi en pääse edes pääsykokeisiin. En tiedä yhtään mihin ryhtyisin ens vuonna. Tän vuoden yritykset on menny niin pahasti puuhun, niin töiden, koulun kun haaveidenkin suhteen. Palapelistä on hukkunu ihan liikaa palasia, että siitä sais enää minkäänmoista kuvaa aikaseks. Huhu kuinka rakastan näitä mun nerokkaita vertauksia. Hahahaha. Siitä huumoria teille.


Kuten suurinosa on varmasti ymmärtäny, mun pari vuotta kestäny parisuhde kariutu tänä vuonna. En oo osannu kirjottaa siitä moneen kuukauteen mitään, koska en halua sitä selkääntaputtelevaa feedbackia, että "kyllä se siitä", "meri on kaloja täynnä" ja "tiedän tunteen, mutta ajattele itseäs sä ansaitset parempaa" ja niin edelleen. 

En pidä muutenkaan näistä mukakannustavista kehotuksista, koska mulle ne ainakin merkitsee vaan sitä, että ihminen ei oo ymmärtäny mitä oon kertonu tai sitten ei vaan ota toisen surua tarvittavalla vakavuudella. Se on myös syy miks harvoin kirjotan tänne asiaa. Mä olen luonnostani positiivinen ihminen, joka haluaa ajatella että aina on toivoa. Mutta kuka rehellisesti voi sanoa haluavansa kuunnella puolikliseitä tsemppaamisesta, kun kertoo että on ollu lähellä luovuttaa? Koska on niin väsynyt kaikkeen. 

Positiivinen elämänasenne on valintakysymys, mutta se ei tarkota ettei ihmisellä ois aitoja huolia ja murheita. Usein ne piiloutuu sen hymyn taakse. Vaikka jonain päivänä oliskin hirveen onnellinen ja kiitollinen olo, ei se tarkota että kaikki menneet on taikaiskusta muuttunu paremmaks. Mutta tarpeeks paasaamista, tää oli sellanen pieni reminder vaan kaikille, että aina kannattaa koittaa kelaa muidenkin näkökulmasta. 

Niin se rakkaus. Mulle se oli kaikki. Ja silti tiesin, että mun pitää luopua siitä, koska se ei tehny hyvää mulle. Oon käsitelly asiaa paljon. Ja nyt tarkotan PALJON. Mun on vaikea kertoa tästä, koska ihmisillä on niin eri käsitys parisuhteista, seurustelusta ja kaikesta mikä siihen liittyy. Nykyään rakkaus ja ihmissuhteet on niin kertakäyttösiä. Mulle ne ei oo. En usko että suuria rakkauksia on rajattomasti. Ja tiedän miltä asioiden tai ihmisten menettäminen tuntuu. Siks en osaa luovuttaa. Rakastin sitä jätkää kun hullu puuroa. 






Joskus tuntuu, että oikeen tasotan tietä ihmisille, että tästä voitte ajaa minun yli. Se on se tuttu käytösmalli, josta on niin vaikee päästä irti. Ja sitten harmittelen jälkeenpäin, että miten olin taas se joka jäi itkemään, vaikka en vaan pidä puoliani sillon kun pitäs. Haha vaikee nainen. 

Mun synttärit floppas täysin tänä vuonna, samaten tuparit. Ajoin kolarin ja paskoin mutsin auton. Se onneks korjataan. Sain heittää haaveet maratoneista ja suurimmasta osasta urheilua romukoppaan. Mun polvella ei tehdä mitään, eikä sille tehdä mitään. Mun piti lähtä juhlistaan uutta vuotta ulkomaille, mutta kas, täällä ollaan maaseudulla vierassohvalla. Eikä siinä mitään, perusironiaa vaan.

Mutta vaikka sähkölaskut on ollu hulluja, uniongelmat pahoja, kahdet potkut saatu duuneista jossa sua on kustu silmään ja ihmissuhteet napissu liitoksistaan - niin silti tässä vuodessa on ollu jotain hyvää. Nimittäin opettavaisuus. 


Kun kaikki menee kerta toisensa jälkeen päin seiniä, sitä tulee nöyräksi. On pakko harjottaa itsetutkistelua ja miettiä asioita. Miettiä tärkeysjärjestyksiä. Tehdä muutoksia. 

Oon niin kiitollinen mun upeesta kämpästä, siitä, että oon saanu reenata kakstoista viikkoa putkeen olematta kipee, kiitollinen kaikista ihmisistä jotka muistaa mun perhettä joulusin, kiitollinen niistä kymmenistä ja taas kymmenistä ihmisistä, jotka välittää, muistaa ja rukoilee mun puolesta. Kiitollinen kavereista, todella tapahtumarikkaasta vuodesta ja siitä, että mulla on aina toivoa. Kiitollinen siitä, että tunnen itseni paremmin ja tiedän mikä mulle on tärkeää. Kiitollinen uusista tuttavuuksista ja ystävistä, kaikista mahdollisuuksista. Kiitollinen, että oon saanu rakastaa.

Ens vuonna aion pyrkiä olemaan ystävällisempi sellasillekin, jotka saa mun veren kuohumaan, aion löytää työpaikan oli se kuinka mahdotonta tahansa, aion laittaa rusetin rumalle kielenkäytölle ja arkitupakoinnille ( ne on jo paketissa ;-) ) ja arvostaa enemmän vaatimattomia ihmisiä. 


Koska internet, pitänee mainita, etten tee tätä säälin tai minkään muunkaan huomion tähden. Tää blogi on mulle hirveen tärkee ja haluan että se on yhtä rehellinen ja aito kun minäkin. Loppuun vähän hienoja listauksia, koska ne on niin mua, haha.

Tän vuoden timantteja oli epäloogisessa järjestyksessä pinkit hiukset, iPhone kutonen, elokuun reissu Pohjanmaalle med Jakke, pikkujoulut ihanien kavereitten kanssa, pakkomielle sushiin, uudet ihmiset, kesän grillausreissut, omat oivallukset, poliisisarjat ja kämpän sisustaminen.

Ens vuodelle tältä vuodelta säilyy ystävät, punanen huulipuna, treenaaminen, kokkailu, rumakuosiset leggarit, hillitön hajoilu ja loppumaton lapsen naivius, riemu ja usko rakkauteen.


Mulla ei oo mitään hajua uuden vuoden plääneistä, mutta mun tuurilla saan raketin silmään, makaan sairaalassa ja instagrammaan siellä tyytyväisenä. Yläfemma kaikille jotka jakso lukee loppuun. Kiitos ja kumarrus, nyt meen saunaan työntään pelkuruuttani kaapinpohjalle hahaha. 

perjantai 26. joulukuuta 2014

kiss kiss bang bang

Wihoo mitkä photoshootit ollu meillä! Oli pikkasen kylmä heilua tuolla napapaidassa, mutta mitä en tän blogilapsen vuoksi tekisi :-D Neljä eri asukomboa kuvattu ja huomenna jatkuu jaiks.

Tässä pari räpsyä meikästä ja mun supernätskät pikkusysterit - en voi tajuta että ne on jo ihan teinejä eikä mitään pullaa syöviä vauvoja enään haha. 



Tää liuhuletti on jo ihan konkariposeeraaja kaikista teiniselvareista johtuen ;-) 



Skitta ja buutsit, meidän pikkusin söpöliini :-)

Ps. Muistakaa seurailla instassa (@hannakristina_ ) ja lärvärissä ( lady label ) niin saatte kaikki uutiset ensimmäisinä ja läpät tuoreina haha. 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

have yourself a merry little christmas

Tää tonttutyttö toivottelee oikein ihanaa, rauhallista, siunattua, rentouttavaa ja kaikinpuolin parasta joulua kaikille blogin lukijoille ja supporttaajille! 


Täällä on yheksäntoista astetta pakkasta, lunta riittämiin, haudalla ja kirkossa käyty ja nyt aletaan pistään lipeäkalaa uuniin. Systerin synttäreitä ja joulusaunaa illalla tiedossa ja huomenna sitten joulukirkon jälkeen lahjuksia wihii. Kyllä, olen vuodesta toiseen aina yhtä innoissaan. Ikuinen skidi ja tätä rataa. 


Me vietetään joulua jenkkistailiin eli aina 25. päivä ja lahjat jaetaan vuorotellen kuusen alta. Kaikissa paketeissa on runot, jotka kuvailee mitä kääre sisältää. Kestää miljoona tuntia - love it! Haha. 





torstai 18. joulukuuta 2014

good morning

Valtion rautateistä huolimatta oon päässy perille kotikotiin. Aamulla oli vähän yksin kotona-fiilis kun muut lähteny duuniin ja kouluun, mutta sitten katoin ikkunasta ulos ja oli vaan niin kaunista että meinas itku tulla. Oon ollu surullinen ja itkunen viime aikoina ihan muun kun kauneuden takia, mutta tää päivä on taas muistutus kaikesta hyvästä. 

Lumiset puut, auringon säteet, puhtaat lakanat ja perhe. Kahvikuppi ja Adele. Ihana olla täällä. 



Oikeen ihanaa torstaita kaikille! 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

no ne linnan juhlat

Tyylikkäästi myöhässä. Tyrsk. No aattelin pienen koosteen tehdä kun lupasinkin! Sale oli tehny hyvää duunia ja kerrankin kutsulistalla on ihmisiä, jotka jotain sen eteen on tehnytkin. Kun vertaa esim Tarden kausiin kun puolet paikallaolijoista oli sen jotain Setan frendejä haha. No se siitä ja suoraan tärkeimpään eli kolttuihin.

Päällimmäisenä fiiliksenä jäi pettymys. Oltiin povattu ennätysvuotta pukujen rohkeuden ja värien ja kansainvälisyyden suhteen. Joopajoo. Suurin osa sitä samaa suomalaista taftihirvitystä ja turvallisia valintoja. 



Jos unohdetaan hetkeksi että tää mimmi on aika torvi kansanedustajaksi ( mun mielipide, muut saatte rauhassa tykkäillä ) niin pukeutumisen Pelkonen osaa. Upean värinen kolttu, hauska letti ja makeet korut. Ei mikään napakymppi meikälle mutta lähelle menee.



Sitten ne lätkävaimot. Ensinnäkin hurraa Selänteelle, huikee kaveri! Molemmat vaimokkeet häikäiseviä kaunottaria, mutta noi puvut nyt on niin lame kun olla ja saattaa. Sirpalla tollanen milleniumin luistelupukukimallehirvitys ja toi Hannan puku no ööh..mitä siitä voi sanoa? No istuuhan se tietty hyvin. Mutta että linnan kuningattareksi tollasella hautajaismekolla niin hohhoijaa. 


En oo mikään tänkään muigelin suurin fani, mutta kerrankin joku joka aidosti seuraa muotia ja uskaltaa vähän räväyttää. Pisteet upeesta puvusta ja kansainvälisestä luukista kokonaisuudessaan.


Olkoonkin, että Elomaa on vähän tollanen white trash-kuningatar, niin vaikka tää hörselö on koristanu kaikkia floppilistoja niin mä oon vähän eri mieltä. Kun tää happeninki kerran televisioidaan, niin kyllä sitä vähän viihdettä pitää ihmisille tarjota. Toi yläosa ei istu, mutta alaosan pukisin ite koska vaan. Ponimekot for the win!


Päivi on kyllä tyylikäs nainen. Ei mitään yli- eikä alilyöntejä. Vaalee pitsi ja veistoksellisuus on kuumimpia trendejä ja vanhemmalle naiselle sopii pidemmät hihat. Niin paljon nätimpää kun se allien heiluttelu kättelyssä.


Satu on tyylikäs vuodesta toiseen, tosin tää kapselipuku oli mun mielestä vähän pliisu kaiken haipin jälkeen. Mutta toi musta liepake oli ihana!



En ees muista nähneeni tätä mekkoa telsussa ( tosin tän vuoden kuvaaja oli kyllä niin amatööri ettei oo aikoihin nähty, kuvas Haukion kättä tai Salen otsaryppyjä koko illan ), mutta aivan ihastuttava, käyttäisin!


Sitten löytyy aina näitä niinniin suuria persoonallisuuksia, ettei hyvälle maulle oikeen saa sijaa. Irma ja Veltto oivia esimerkkejä tällasista. Ei oikeen tiedä itkiskö vai nauraisko. 

Ehkä mun odotukset oli liian korkeella, ehkä ei. Jotenkin tosi lattee fiilis vaan jäi, eikä ollu yhtään sellasta aivan täydellistä kokonaisuutta, sellasta wau-efektiä. Se vähän harmittelee.

Taino, olihan yks. Tää hymypoika on kyllä ihan omaa luokkaansa. 


Niin ja tossa takanahan näkyykin toi residentin vaimoke, mutta Haukion tyyli on kyllä niin haukotuttavan boring, että vaikee siitä mitään kommentteja riipiä. Ihan nätti, mutta auttamattoman tylsä ja arvotukseton.

Oliko samoja vai erejä mielipiteitä? Kuka oli teiän feivoritti? :-) 

Psss. Kuvat on lainailtu iltsarista.

lauantai 13. joulukuuta 2014

it's beginning to look like christmas


Mjau. Oon tässä viime yön temperoinu suklaata ja sama meno jatkuu tänään. Sen lisäks pitäs keittää toffeeta, paketoida tuhat lahjaa, irrottaa konvehdit muoteista, kirjottaa kortteja ja sitten ne kaikki muut miljoona asiaa. 

Kuten esimerkiks reeniohjelman teko kaverille huomiseks, niin ja mähän lähden pohjanmaalle tossa keskiviikkona. Että ei tässä tuu turhan kiirettä tunkee vielä kaks reeniä ennen lähtöö, pyykkäys, joulusiivous, soitto kelaan ja mitä näitä nyt on haha. Ja se pakkaus. Rutto. 

Päivä lähti hienosti käynttiin Schemulin vierailulla, mittarissa on kämpän ennätyslämpölukemat ( muurari kävi korjauttaan ton takan ) ja viikon neljäs reeni on saatettu kunnialla loppuun. Jos vielä pääsis tästä maailmanlopun hedarista ja selkäjumista niin ois kiva. 

Nyt alan lappaan tota tagliatellee ääntä kohti. Tajuttomana on vaikee leikkiä joulutonttua.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

that brunch thing

Eilen oli taas meitsin ja Jossun brunssin aika, kuinkas muutenkaan. Ihania tämmöset syöpöttelyrojektit haha. Iltapäivällä mentiin kattoon se Salis kauhuleffa :-D 


Pyydän tässä nyt julkisesti anteeksi sitä kikatteluani siellä, mutta vakuutan että yritin pidätellä mun naurunpyrskähdyksiä. Se ei vaan onnistunu. Kun Janne kutsuu ihmisiä autistisiksi möykyiksi ja Kari tulee liimaletillään verkkareissa jauhaan niitä junttiheittojaan niin eihän siinä ihminen hyvänen aika pysty pitään pokkaa. Eikä varsinkaan kun leffa on luokiteltu kauhuksi. Mutta meillä oli ihan luokattoman hauskaa, joten sen varjolla kyllä suosittelen!


Tein vielä iltasella jäätävät löydöt XXL:stä morjes. Ootteks käyny katsastaan kyseisen puljun? 

Hahah nyt tää muurari tuli korjaan mun takkaa ja täällä me vaan keskustellaan Linnan juhlista. Haluaisitteko että teen jonkun pukuresumen? :-) 



Iltapäivällä olis ohjelmassa reenailua Marian kanssa jee! Mulla on lisätty reenikerta nyt viikkoon niin saa ahkeroida koko rahan edestä. Reipasta keksiviikkoa kaikille!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

mä synnyin hymy huulilla


Pöö! Vitsi oon niin ilonen että voisin vaan halia koko maailmaa hahaha. Aamulla riehuin puukko kädessä metsässä, mutta nyt ollaan taas sivistyksen parissa. Olin evakossa mun varamummilassa Hämptonissa ja sain mukaani aimo kasan polttopuita, uudet matot keittiöön ja ihania havuja. Niin ja minijoulukuusen!

Muutenkin mulla on ollu hirveen kiitollinen olo viime aikoina. Kaikki vaan järjestyy. Jos ei nyt niin joskus. Mun maailman paras varaiskä vei mut sushille ja kohta lähen shoppaan viimeset joululahjat. Aurinko. Elämä. Ihmiset. Kaikki. Because I'm happy. 

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Puss 

maanantai 1. joulukuuta 2014

cosmetics

Holahola! Ihanaa uutta viikkoa kaikille :-) Meikkis on edelleen Hämptonissa, mutta koska jätin koneen himaan niin ajastin tän postin teille. Esittelin ennen ihan hirveesti mun ostoksia täällä blogin puolella ja huomasin etten oo liian pitkään aikaan enää harrastanu sitä. Mutta siihen saadaan muutos mm nyt, haha.

Pistän tähän jotain mun lempparituotteita, onko meillä samoja?


Tää Lumenen asetoniton kynsilakanpoistoaine on ihan hitti! Vajaan kympin puteli pelastaa siltä ainaselta vanuhinkkaamisrumbalta ja se on niin tiivis, että heitän sen monesti käsilaukkuun jos en oo kerenny aamulla vaikka siistiin kynsiäni. Eli sä vaan tunget sormen tollaseen kuolleen kalan tuntuseen superloniin ja se puhdistaa kynnen :-D

Glitterilakkoihin se ei toiminut, se oli vähän pettymys buuh. Mutta vaikka tämä ei ole maksettu postaus niin suosittelen isolla ässällä enivei!


Kotimaisuus, hurraahuuto sille! Nää Lumenen ministylerit on ihan päälliköitä. Hyvä pigmentti, sopivan kokonen puteli ettei kerkee kuivuun ( ennenkun oot jo kyllästyny sävyyn ), edullisia ja helposti lakattavia. 


Nyt sit huomio. Tää on etsintäkuulutus! Meikkiksen lempparimeikkivoide vedettiin tuotannosta jo aikaa sitten, mutta jossain landella tätä myytiin viel puolisen vuotta sitten. Jos joku löytää tätä ihan mistäpäin Suomee tahansa, laittakaa koodia. Maksan postarit, vinkkipalkkioo, mitä vaan. Almost ;-)


Näiden IsaDoran huulikynien ansiosta oon lopettanu punien käytön kokonaan, pysyvyys ja värit täys kymppi. 


Ois kyl pari sanaa sanottavana noista mousseväreistä hehe, mutta aika loppuu! Mutta siis, kuvissa meikän nykynen mansikkablondi väri. Surkee pysyvyys, mutta ah miten nami sävy.

Ja eikun kommenttiboksi laulaan wohoo!

lauantai 29. marraskuuta 2014

äqkdiworhgfworinwkkaa

Moimoimoi! Eilinen ilta oli huikee huhu. Moro Sky Bar ja sitten vielä Ilves. Oon nukkunu alle kolme tuntia ja kahenkytä minuutin päästä mun varaiskä tulee hakeen mua Hämeenlinnaan. Kysymys kuuluukin, että mitä ruttoa sit teen nyt koneella vielä haha.

Kolme random kuvaa kehiin, postauskin ajastettu kun oon muutaman päivän poies. Jee!


Käsi ylös ketä syö kans viilin aina kanelilla ja sokerilla?


Jos ei mietitä ton naaman ongelmaa niin päästään siihen että oon vähän rakastunu mun Nikeihin!


Käytiin ton mun veli Hervannan kanssa sillon sielä sushibuffetissa. Watamisushi - kympillä niin paljon kun napa vetää. Ei huono.

Aaaaaaaa nyt mun pitää juosta, puspuspus!

perjantai 28. marraskuuta 2014

that red little thang

Huomenta! Rytmin kääntäminen on aina yhtä riemukasta, mutta täällä ollaan. Naureskelinkin, että varmaan ainoo ihminen joka saa mut herään ennen ysiä nestekahvien takia on Tuominen haha. Huskymies lähti lappiin puoleks vuotta duuniin, buhuu sille.

Yritin catchaa nää parit valon siipaleet ( mahdotonta, koska valoa ei ole ) tässä ja kuvata teille mun tän vuoden joululahjan. Myyjänainen Aleksilla vakuutti mulle, että yks lahja pitää aina itellekin ostaa :-D Ihan niinkun mua ois tarvinnu tosi paljon taivutella. 



Oon kattellu tätä Jounin söpöläistä sillä silmällä jo pidempään ja nyt puoleen hintaan-lappu ratkas asian. Lähes sama väri kun mun isommassa laukussa, joka on myös Aleksilta ja jota käytin koko syksyn melkeen joka päivä. Tässä on sopivan kompakti koko, se on kotimainen, laadun tuntu ja ajaton ulkonäkö. Täydellinen pieni punanen asia, joka on aina yhtä ihana pakata kaikkiin rientoihin. 


Jouni Exclusive on ehkä tunnettu vähän sellasena mummo aikusten naisten merkkinä ja monet niitten laukuista onkin aika tätimäisiä. Mutta tää oli mun mielestä muotoilultaan melkeen parempi kun parinsadan siskonsa joltain yyber merkiltä. Meitsi, mikkipääntsit ja ponitukka. Mä en ainakaan huuda sellasta oman elämänsä keski-ikästä sankarimammaa hahaha. Oliko hyvät perustelut?



Tänään ois vuorossa saleilun osalta ainakin penareeniä, takkaa pitäs lämmittää, pyykkiä pestä ja täällä mun kämpillä hengaa vieläkin hierontapöytä. Illalla suunnataan tyttöporukalla Moro Sky Bariin, wohoo! Hellou vaan huomisen kasin herätykselle haha. 

Eri mainiota viikonloppua kaikki 

insta lately


1. Vanha salinaama ja juotava rahka. 2. Sushibuffet with ma brother from another mother Ilvonen. 3. Härkäleipää ja punkkua kummien kanssa Vihtorin Kirjastossa. Hyväksyn, haha. 4. Saliselvari. Alkaa olla tavotteet saavutettu yläkropan vee-muodon suhteen :-)


1. Vietettiin vähän leffailtaa tän hulivilin kanssa. 2. Iidan kahella iillä kanssa Nordicin salaateilla. 3. Mustanaamio puntilla. 4. Tina Turner.


1. Oon ihastunu tagliatelleen itsetehdyn kanawokin kera. 2. Pääsin vihdoin ulkoiluttaan mun ponimekkoa ja reivaan sinne Aussieen. Kuten lärvärissäkin muistutin, niin mulla ei oo selässä tollasia makkaroita, vaan toi mekko on selästä auki ja siks se repsottaa tollain. Olen puhunut. 3. Ihanan Marian kanssa vähän nauratti Pyrinnön katsomossa. 4. Brunssihommia.

Voin sanoo et tän tekemiseen meni ikä ja terveys. Eli siis jos jollekin ei selvinnyt niin instagramin muutamia viimeaikasia otoksia. Koittakaas herättää toi kommenttiboksi taas eloon ;-)

Hyvää yötä.