keskiviikko 20. elokuuta 2014

"shit happens" ain't just a quote

Aina puhutaan, ettei netissä kannata omasta elämästään niin huudella. Tottahan se on ja sitä linjaa meitsikin on kauan noudattanu täällä blogin puolella. 

En oo kertonu, että mun lapsuus oli yhtä natsivaltakuntaa kuustoistavuotiaaksi asti. Toinen mun vanhemmista ( oikeudellisten seikkojen takia kirjotetaan ettei se ole äiti ) on luonnehäiriöinen, narsisti. Tekee mieli aina läppästä naamaan ihmisiä, jotka käyttää tota sanaa väärin. Sekin on jotain ruton muotia nykyjään, harva tietää millasta on elää narsistin kanssa. 


En oo kertonu että tän maan alla asumisen seurauksena mulle tuli kaikenlaisia ongelmia ja muutin pakoon sisäoppilaitokseen. Siellä hymyilin joka päivä kaikille ja olin kaikkein kirkkain päivänsäde. Jossain vaiheessa mun olo oli niin sietämätön siitä kaikesta pahasta olosta mikä mun sisällä oli, että aloin ahdistuun ja siitä seuras pahat uniongelmat. 

En oo kertonu, että pääsin ammattikorkeeseen, mutta olin henkisesti niin loppu, että hain Tampereelle "rehabiin". Nuorten kuntoutus/hengailumesta otti mut vuodeks listoille. Siellä jäin kaikkien välinpitämättömien nörttien jalkoihin ( koska niitä hyysättiin viimeseen saakka ) ja toimin yleisenä vitsiniekkana, koska olin sosiaalisesti lahjakas. 


En oo kertonu, että oon joutunu ravaan kaikenmaailman ammattiavussa ylä-asteikäsesta asti. Että mut potkittiin polilta pois henkilöstövähennyksien takia ja että mun psykologi sai valita potilaansa, jotka halus tiputtaa listalta. Että mun psykoterapia jäi kiinni siitä, ettei mulla ollu tai ole rahaa siihen. 

En oo kertonu että mulle määrättiin masennus- ja unilääkkeet. Ne oli väärät, eikä toiminu mulla muutakun päinvastaseen suuntaan. Lopetin pian niiden käytön.

En oo kertonu, että mun entinen paras kaveri vaihto mut huumeisiin ja punkkaripoikaystävään. Mulla on ollu paljon huonoja kavereita, koska musta on helppo hyötyä ja taustojeni takia en oo aina osannu valita seuraani hyvin. Mulla on aina ollu paljon kavereita, mutta vähän ystäviä. 


Oon ollu erilainen ja syrjitty. Oon ollu myös erittäin suosittu, mutta se aiheutti lisää syrjimistä ja kiusaamista. Mua ei oteta tosissaan, koska en näytä pahoinvoivalta. Mun kiusaamista ei lasketa, koska mulla on kavereita. Mun ongelmat on kuitattavissa, koska oon aina selvinny. Pärjääjäluonne. Koska on ollu pakko.

Multa kusetettiin melkeen tonni ja kämppä. Siitä alko rahaongelmien loputon kierre. Mun jalan leikkaus ei kestäny, eikä sitä hoideta eteenpäin. Jouduin työpaikkaan jossa kaikki oli pielessä ja jonne menen huomenna hakemaan potkut. Kerron lisää siitä kun homma on taputeltu. Pääsin kouluun ja menetin paikan muotoseikan takia. Huomasin päivän myöhässä paperin alareunassa päivämäärän.

Joskus herään niin että mun runkopatja pomppii samaan tahtiin kun mun sydän. Se on pelottavaa.


Tässäpä pari seikkaa, joiden takia oon nykyään vähän allapäin. Oon aina ollu unelmoija, parempaan huomiseen uskoja. Jaksanu taistella. Mutta kun sitä kakkaa tulee viis kottikärryllistä naamaan peräjälkeen, sitä ei aina jaksa naureskella. Kun menettää pienimmätkin unelmansa, kestää kauan rakentaa uusia. 

Mutta toivo kuolee viimesenä. Mulla on aina mun usko ja tieto siitä, että mun tulevaisuus on hyvissä käsissä. Just mulle on suunnitelma. Oli se kuinka pieni taikka suuri tahansa, se on tärkeä ja just mua varten. Aina kun tuntuu pahalta, voin laittaa kädet ristiin ja ottaa päivän kerrallaan.

Ja mulla on toi mörökölli, joka on kestäny näin omituista tyttöä jo kohta kaks vuotta. Joka rakastaa, vaikka välillä olis vaikeeta. Onhan se nyt enemmän kun sata jänistä.


Mulla on kämppä ja pitsaa jääkaapissa. Mekkoja mertitolkulla ja kylpyamme. Mulla on viis upeeta siskoa ja paras mutsi. Kun aina vaan muistais olla kiitollinen. 

Mä en oikein enää jaksa mitään samppanjaa ja luiskaa all day long-blogeja. Normaali elämä epänormaaleilla persoonilla on paljon kiinnostavampaa haha. Tottakai mäkin panostan kuvien laadukkuuteen, mutta ehkä tän tekstin on tarkotus kertoa, että vaikka mä hymyilen ja mulla on uutta huulipunaa, niin mun sisällä on paljon tärkeempiä asioita. Se ainanen pinta ja "living life" asenne ei oo tärkeetä. Kun täältä kerran lähtee ei oo tärkeetä, että sun elämä on ollu jotain Hollywoodunelmaa päästä varpaisiin aamusta iltaan. On niin paljon, mikä on tärkeempää.


Hymyilkää kun näätte aamulla auringonsäteet. Olkaa kilttejä ihmisille ketkä ei ansaitse sitä. Se voi merkitä niille kaikkea. Kuunnelkaa sillon, kun joku haluaa teille kertoa. Elkääkä arvostelko tietämättä tarinaa. Tai pientä murusta siitä, kuten tässä tapauksessa.

Tuli aika fitnesspositivethinkingjeejee tästä lopusta ( hyi ), mutta ymmärtänette pointin. Kivaa kun mulla on tää blogi. Kivaa kun te luette tätä. Pus 


Ps. Kuvat on poniajalta, koska mun vanha kone kaatu missä oli kaikki miljoonat vanhat kuvat. Osa on ( 60 000 ) onneks Ompulla, josta kaivelen niitä joskus sitten :-)

22 kommenttia:

  1. Sä oot Hanski paras <3

    VastaaPoista
  2. Ilmankos mä koen jotenkin vahvaa samaistumista suhun, vaikka vaikutetaanki niin totaalisen erilaisilta ihmisiltä.. (jään muuten mielenkiinnolla odottamaan tuota juttua duunipaikasta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo se on melkonen farssi, mutta saan tänään vasta tarkemmat tiedot ettei tuu asiavirheitä. ja erilaisuus on hyvästä! kivaa kun luet tätä bloggenia :-)

      Poista
    2. Emmä halua sun hukkaantuvan, vaikka koulu loppukin :)

      Poista
    3. ei oo pelkoa! riehun somessa senkin edestä ;-)

      Poista
  3. Koskettava postaus. Kiitos tästä, kanssaihmisten ymmärrystä ei oo ikinä liikaa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, tämmösoä postauksia lisää. Semmonen blogiglamourelämä on helvetin tylsää luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu tuntuu että se alkaa oleen järjestään jokasen linja nykyjään :-( mutta tää on erilainen blogi!

      Poista
  5. Asennetta sulta löytyy, että ei hätiä sen suunnalla ;) Meinasin just sanoa samaa kuin edellinen kommentoija: blogien glamour on niin blaah, että oikeet tapahtumat ja tunteet teköö sun blogistas mielenkiintosen. (Vaikkakin on tullut p*skaa niskaan, niin sä uskallat myöntää sen ja silti näyttää keskaria vastoinkäymisille.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. todellakitodellaki, elämää takas päähän vaan niin lujaa kun lähtee haha. tuun aina iloseks kun joku näkee vaivan ja tulee kommentoimaan meitsin juttuja, kiitos kaunis siis! oon ite vaan huomannu että rehellisyys ja aitous on parempi tapa vaikka se aina aluks vähän kuumotteleekin :-)

      Poista
  6. Oot tosi rohkea, kun oot julkaissu tän kirjoituksen. Eipä voi tavallinen tallaaja edes kuvitella, mitä kaikkea oot joutunut kokemaan :( Mutta tolla asenteella tuut pärjäämään pitkälle..Ja niinkuin sanoitkin, elämässä on aina niitä hyviä asioita, millä jaksaa eteenpäin. Voimia ja iloa tulevaan syksyyn<3

    VastaaPoista
  7. Ihanaa Hanna kun kirjoitit vaikeistakin asioista, nostan hattua kovasti sulle ja kaikki järjestyy ihan varmasti ajan myötä. Tsempit nyt sinne! ♥︎
    Ps. Respectit kasvoi noin 500% entisestään, sanotaanko, että I feel you too well :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiiitos ja kaikki maailman tsempit myös takasin <3 sistah!

      Poista
  8. Voi Hanna! Ei voi muutakun ihailla, että jaksat porskuttaa eteenpäin tollasesta paskan määrästä huolimatta. Moni heikompi olis luovuttanut jo! Sä oot vahva, iloinen ja ihana persoona! Sun läsnäollessa ei voi ihminen kauaa olla huonolla tuulella, koska sun hymys valasee koko huoneen! Tosi hienoa lukea, että luotat siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Sun positiivisuudesta vois moni ottaa oppia. Kyllä tästä on suunta ylöspäin. Elämällä on sulle jotain suurta ja hienoa vielä tiedossa! - Iida ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olin lenkillä ( elä kysy miks selasin luuria haha ) ja tuli kyllä ihan kyyneleet silmään siellä pururadalla kun luin tätä sun kommenttia. kiitos sulle tuhannesti, et edes tiedä kuinka paljon noin ystävälliset sanat voi merkata! mulle saa kyllä soitella, jos haluat kahviseuraa joku päivä, pus!

      Poista
    2. Haha ;) eipä mitään :) mut hei huippu idea toi kahvittelu! Me lähetään huomenna Juhon kans Kreetalle viikoks, niin palaan asiaan sen jälkeen :)

      Poista
  9. Kaikkea hyvää Hanna sulle <3 Mulla jäi kans aikanaan terapia kiinni rahasta.. Tällä hetkellä kaikki menee muka hyvin, mutta voi olla että se romahdus vielä tulee. Asiat joita siellä olis pitäny käsitellä ei oo nimittäin kadonnut, ne on vaan unohdettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivottavasti saat asiat käsiteltyä tavalla taikka toisella tulevaisuudessa! kiitos sinulle, kuka ikinä oletkaan pus <3

      Poista